Köh, köh

Vaikuttaa enemmän kuin todennäköiseltä, että meidän herra Leunarduksella on astma :(. Poika köhii nyt kolmatta viikkoa putkeen, madotettu on (kerran itse ja toistamiseen vielä eläinlääkärillä) ja nyt on päällä vielä antibioottikuuri, josta ei odoteta kovin suuria tuloksia. Ainoa lohtu on oikeastaan se, että ruoka maistuu tavalliseen tapaan ja muutenkin kissa on oma itsensä, mitä nyt näyttää äärimmäisen kyrpiintyneeltä, kun yskittää.

Astman lääkehoidossa vaan ei sitten mietitytäkään esim. hinta, vaan se, miten tuon tablettejakin äärimmäisen huonosti vastaanottavan otuksen saa ottamaan inhaloitavaa lääkitystä... Olisi helvetin ikävää, että hoidettavissa olevan sairauden hoidosta ei tulisi mitään sen takia, että potilas ei suostu yhteistyöhön. Tablettimuotoista lääkitystä kuulemma on, mutta päivittäinen tablettitaistelu olisi mielestäni pidemmällä tähtäimellä kissalle niin stressaavaa, ettei siihen kannata ruveta. Ja piikitetty kortisoni taas altistaa diabetekselle. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Että voi olla yhdellä kissalla paha karma. Samalla ex-kollilla on siis todettu tähän mennessä myös ruoka-aineallergia sekä virtsakiviä. Ja sitten sillä oli kesällä joku mystinen vatsatauti, jonka syy ei milloinkaan selvinnyt. Erityisen epäoikeudenmukaisen tuntuiseksi tilanteen tekee se, että meillä on myös Leukkiksen pentueveli Loki, joka ei ole eläessään ollut päivääkään sairaana. Tasan ei käy onnen lahjat ja niin päin pois.